Urheilu paljastaa kaikki puolemme – myös itselleen on pystyttävä nauramaan

Antero Lehto, BC Nokian kapteeni

Antero Lehto on nähnyt paljon erilaisia joukkueita pelatessaan Korisliigan lisäksi Italiassa ja Susijengissä. Hän on myös toiminut kapteenina kahdessa joukkueessa. Seuraavassa Lehto jakaa kokemuksiaan joukkueiden kehittymisestä matkalle kohti loistavasti toimivaa tiimiä.

Nuori joukkue ripauksella kokemusta

Olemme kohtuullisen nuori ja kokematon joukkue, ja lisäksi pari meistä edustaa kokemusta. Kaikki ovat äärimmäisen kivoja ihmisiä, ja valmentajamme Greg Gibsonin kanssa yhteispeli toimii hyvin: hän välittää pelaajista ja pelaajat välittävät valmentajasta ja joukkueesta.

Amerikkalainen valmentaja on meille iso etu, koska hän saa viestin kaikille hyvin perille. Gibson on asunut pitkään Suomessa ja tuntee siksi amerikkalaisten vahvistuksiemme kulttuurin lisäksi myös suomalaisen kulttuurin. Tämä varmasti vähentää väärinymmärryksiä.

Kapteenina näytän esimerkkiä ja pidän yllä huumoria

Kapteenina pyrin huomioimaan pelaajiamme kentän ulkopuolella tavallistakin enemmän. Yritän lähentää ihmisiä toisiinsa ja myös itse haluan koko ajan oppia tuntemaan paremmin muita ja heidän käyttäytymistään. Tyylini ei ole pitää rintaanhakkaamispuheita, vaan vien hyvän huumorin kautta hommaa eteenpäin. Aina kun ollaan urheilun kanssa tekemisissä, on oltava turvallinen ja hauska ilmapiiri. Jos kaikki ovat tosi hiljaisia eikä kukaan sano mitään, on hetken päästä tympeää. Omalta osaltani pyrin viemään yhteistä tunnelmaa eteenpäin. Välillä ottaa päähän, ja sitäkin voi välillä näyttää.

Urheilupuolella kapteenius on paljon esimerkkinä olemista. Olen 37-vuotias ja jos minä en harjoittele, kun kynsi on vähän kipeä, niin aika moni muu tekee sen perässä vähän myöhemmin. Pyrin aina olemaan hyvä esimerkki.

Urheilu paljastaa kaikki puolemme – myös itselleen on pystyttävä nauramaan

Urheilun parissa näkee ihmisistä kaikki puolet aina pettymyksistä riemunkiljahduksiin. Jokainen meistä urheilijoista tekee intohimosta työtään, ja siinä ollaan tosi täydesti mukana. Jokaisella on omat tavoitteet ja luulot itsestään. Silti jokaisen pitäisi pystyä nauramaan myös itselleen. Kukaan ei tee tahallaan asioita pieleen treeneissä eikä otteluissa. Joukkueeseen ja yhtä lailla työyhteisöihin on saatava aikaan mokat salliva ilmapiiri.

Kieli- ja kulttuurierot haastavat joukkuetta

Korisliigan joukkueissa on tyypillisesti enemmistö suomalaisia pelaajia ja neljä vahvistusta ulkomailta, useimmiten Pohjois-Amerikasta. Vaikka periaatteessa kaikki puhuvat englantia ja ollaan yhtä joukkuetta, usein valitettavasti vahvistukset erottuvat käytännössä omaksi porukakseen. Tämä voi tapahtua, vaikka kukaan ei sitä halua. Monet meistä suomalaisista ovat epävarmoja englannin kanssa, ja olemme siksi tavallistakin hiljaisempia.

Nuoret vahvistukset ovat ensimmäistä kertaa pidempään ulkomailla, ihan tuntemattomassa paikassa. Heille kaikki ovat vieraita ihmisiä, jotka tuntevat yleensä valmiiksi toisensa. Tästä johtuen vahvistuksilla on usein kynnystä tutustua ja löytää tapa keskustella hiljaisempien suomalaisten kanssa. Olen oppinut urani aikana arvostamaan sitä, että yhteys saadaan toimimaan myös kentän ulkopuolella. Tämä vaikuttaa myös kentällä: kun joukkueella klikkaa, myös kentällä tapahtuu hyviä asioita.

Pelasimme SmoothTeam-simulaation joukkuekemian kehittämiseksi, ja sen aikana useammalta vahvistukselta tuli suomalaisille toive puhua englantia turhia jännittämättä. Vahvistukset ovat kuulleet paljon huonompaa englantia kotimaissaankin ja arvostavat että englantia puhutaan. Kehut kielitaidosta olivat erittäin myönteinen viesti varsinkin nuoremmille pelaajillemme ja toivottavasti laskee kynnystä puhua englantia jatkossa. Voit lukea lisää simulaation kokemuksista erillisessä jutussa.

Mikään ei ole niin helppoa kuin luovuttaminen – ja sitä vastaan pitää tehdä töitä

Koronan värittämän kauden 2020-21 loppupuolella hävisimme paljon pelejä, mutta pelasimme kuitenkin tosi hyvää korista ja meillä oli erittäin hyvä joukkuehenki. Amerikkalaispelaajia oli vain yksi, mutta meillä oli tosi hauskaa ja pystyimme kamppailemaan mahdottomissakin tilanteissa. Loimme viimeiseen asti pelaamisen ilmapiirin, joka on poikkeuksellista. Mikä muu ei ole niin helppoa kuin luovuttaminen, mutta joukkueemme ei luovuttanut koskaan. Tähän pitää tähdätä.


Jokainen yhteinen tapahtuma rakentaa joukkueen kemiaa

Yksi vuosi joukkueen kanssa on tosi lyhyt aika. Kauden aikana jokainen tapahtuma on yhdistävä tekijä, ja sekä voitot että tappiot vievät hommaa eteenpäin. Yhteisellä matkalla opitaan tuntemaan toisia koko ajan paremmin.

Aina kun tulee uuteen joukkueeseen, on paljon uusia pelaajia ja alkuun menee aikaa tutustuessa. Vaikka itse olen sosiaalinen ihminen, ottaa tutustuminen minullakin aikansa. Tämän jälkeen yhteiset rutiinit kehittyvät ja tekeminen lähtee rullaamaan. Yhteinen tekeminen kehittää myös osaltaan joukkuekemiaa. Joskus kemia kehittyy myös katastrofin kautta, joten nekin voivat olla yhdistäviä tekijöitä.

Pelkkä lajipuhe ei riitä joukkueelle – tunteet ovat mukana joka tapauksessa

Joukkuekemian kehittymisessä on olennaista, ettei puhuta ainoastaan koriksesta. Pelkkä small talk ei riitä tähän. Joukkue kehittyy, jos pelaajat voivat kertoa myös esimerkiksi tuntemuksistaan kun asiat menevät vihkoon treeneissä.

Toisaalta urheilussa nousee myös asioita framille julkisuuden kautta. On hyvä, jos pelaajat voivat jakaa keskenään esimerkiksi sitä miltä tuntuu, kun haukutaan mediassa tai keskustelupalstoilla. Tämäkin voi yhdistää ja vahvistaa joukkuetta.

Hiukan voi kuulua suomalaisuuteen, ettei kerrota omista fiiliksistä. Olen kuitenkin nähnyt puheliaita ja hiljaisia ihmisiä eri kulttuureista. Emme siis voi laittaa suomalaisuuden piikkiin sitä, jos emme käsittele asioita joukkuekavereidemme kanssa. Se on osa meidän jokaisen työtä joukkueessa.

Neuvo nuorille: ole rohkea kyselemään ja kiinnostu ihmisistä

Kaikkein tärkeintä on olla kiinnostunut jokaisesta persoonasta omana uniikkina yksilönään. Kun vähän kyselee ja sitten syventää lisää, voi löytyä todella mielenkiintoisia tarinoita kulttuuriin katsomatta. Elämässä onkin pitkälti kyse verkostoitumisesta. Siinä peruslähtökohta on, että kaikkien kanssa on pystyttävä olemaan ja tultava toimeen. Ja siihen auttaa kyseleminen ja kiinnostus.

Aloitin yli 20 vuotta sitten nuorena miesten joukkueessa. Nykyään nuoret ovat onneksi valveutuneita ja avaavat keskusteluja myös tuntemattomien ja toisesta kulttuurista tulleiden ihmisten kanssa enemmän kuin ennen. Nuorille pelaajille kertoisin terveiset, että jutelkaa rohkeasti vaan, myös me vanhemmat ja kokeneemmat olemme ihmisiä!


Antero Lehto

BC Nokia

Kapteeni